Puhe Maire-mummin hautajaisissa 14.1.2017
Rakkaat sukulaiset, hyvä hautajaisväki
Nyt on tapahtunut Maire-mummille se, mikä meille kaikille tulee tapahtumaan: elämä täällä maan päällä päättyy kerran. Mummin maallinen elämä on nyt päättynyt, ja hän on siirtynyt, kuten meillä on tapana sanoa, ‘ajasta ikuisuuteen’. Tätä ainutkertaista tapahtumaa olemme todistamassa ja juhlimassa.
Nämä hautajaiset ovat ainutkertainen juhlatilaisuus myös siinä mielessä, että tämä on luultavasti viimeinen kerta kun kokoonnumme sukuna näin laajalti yhteen. Siksi haluan käyttää tämän tilaisuuden kuin seuraavaa ei enää tulisi. Mummin tilasta meidän ei tarvitse kantaa enää huolta: hänen pelastuksensa on ikiaikaisen Jumalan käsissä ja Jumalan lupaukset ikuisesta elämästä niille jotka turvaavat Hänen poikaansa Jeesukseen ovat varmat ja luotettavat. Nyt kuitenkin, jos koskaan, on hyvä tilaisuus pysähtyä pohtimaan myös sitä, mitä minulle ja Sinulle, hyvä hautajaisvieras, tapahtuu kuoleman jälkeen. Tiedän, että tämä aihe oli lähellä myös mummin sydäntä. Henkilökohtaisissa keskusteluissani mummin kanssa ymmärsin, että hänkin murehti usein siitä, kuinka moni tässä suvussa on tuhoon johtavalla tiellä.
Tahdon korostaa puhumani aiheen tärkeyttä. Mitään tämän tärkeämpää ei yksinkertaisesti ole olemassa. Tämä puhe voi aiheensa tähden olla tärkein puhe jonka koskaan kuulet. Kuuntele siis hyvin tarkasti sanojani, olitpa sitten uskossa tai et.
Muistan jo lapsuudesta mummolan seinällä olleen taulun joka lainaa totuuden Raamatusta sananlaskujen kirjasta: “Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä” (Snl. 9:10). Kaikkivaltias Jumala, jonka varassa on meidän elämä ja kuolema, on kokonaan täydellinen ja pyhä, täydellisen puhdas ja ilman mitään syntiä ja vääryyttä. Me, sitä vastoin, olemme hirvittäviin synteihin langenneita ihmisiä, jotka on tehty maan tomusta, ja kuten Raamattu todistaa, meidän parhaimmatkin tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan silmissä (Jes 64:6). Herättäköön tämä havainto jokaisessa meissä pyhää Jumalanpelkoa.
Meidän on parasta unohtaa kiiltokuva-tyyppiset mielikuvat Jumalasta ja Jeesuksesta. Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaatii myös meiltä pyhyyttä ja nuhteettomuutta. Jeesus itse vuorisaarnassa sanoo: “Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Matt 5:48). Jumalan lähellä ei voi kestää mikään, mikä ei ole täydellinen ja puhdas, vaan kaikki epäpyhä palaa poroksi. Tästä on varoittavia esimerkkejä Raamatussa.
Raamatussa kerrotaan tulossa olevasta päivästä, jolloin jokainen elävä ja kuollut tuomitaan tekojensa mukaan(esim.Room 2:6), ja Jumalan poika, Jeesus Kristus, on Jumalan asettamana tuomarina(Ilm 20:11-15). Oikeus toteutetaan lain mukaan. Jumalan laki on meille tehty tiettäväksi sekä omassatunnossamme että Raamatussa. Laki annettiin Jumalan profeetalle, Moosekselle kivisissä laintauluissa eli kymmenessä käskyssä.
Luen teille nyt kaksi lyhyttä pätkää Raamatusta, jossa käy ilmi, kuinka Jeesus itse tulkitsee Jumalan lakia.
Matt 5:21-30 “Te olette kuulleet sanotuksi esi-isille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. “
“Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa. “
Jeesuksen mukaan lainrikkojia odottaa rangaistus tulisessa järvessä, Helvetissä. Hänen laintulkintansa pureutuu syvälle sydämen ajatusten tasolle: joka vihaa veljeään tai himoitsee lähimmäistään on rikkonut sydämessään kymmenen käskyn lait ‘älä tapa’ ja ‘älä tee huorin’ -käskyjä. Tällä tavalla Jeesus siis suhtautuu lakiin huomattavasti ankarammin kuin siihen asti oli totuttu. Tässä valossa on yhä helpompi nähdä, kuten Paavali sanoo roomalaiskirjeessä, että “kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla” (Room 3:23). Kukaan meistä ei ole synnitön, vaan päinvastoin: kaikki meistä olemme syyllisiä Jumalan silmissä raskaisiin synteihin päivittäin.
Jumalan oikeudenmukaisuuden ja pyhyyden tähden me emme voi mitenkään omin neuvoin välttää Jumalan ankaraa rangaistusta. Jos lähestymme Jumalaa vedoten omiin tekoihimme tai näennäiseen hyvyyteemme, odottaa meistä jokaista varmasti tuomiopäivänä tulisen järven rangaistus.
Jumala ei tee pienintäkään kompromissia oikeudenmukaisuudestaan. Hän ei ole liberaaliteologi, eikä korruptoitunut tuomari. Oikeus toteutuu aina lopulta viimeistä piirtoa myöten. Mutta silti on totta sekin, että hän rakastaa meitä ihmisiä, meidän synneistä huolimatta. Tämän vuoksi Hän itse teki jotain mielettömän ihmeellistä tehdäkseen mahdolliseksi sen, ettei meidän tarvitsisi hukkua synneissämme tulisen järven rangaistukseen.
Hyvä kuulijani, tiedätkö sinä, mitä Jumala teki?
Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailmaan. Jeesus saarnasi ilosanomaa: “Tehkää parannus (synneistä) ja uskokaa evankeliumi” (Mark 1:15). Lopulta Jeesus, joka itse oli täydellinen ja synnitön, kärsi rangaistuksena Jumalan pyhän vihan hirvittävässä täyteydessään, joi Jumalan vihan maljan, koki kuinka Jumala hylkäsi hänet ja lopulta kuoli. Tämä oli rangaistus, joka olisi kuulunut niin mummille, kuin minulle ja sinulle. Jeesus, joka itse oli Jumala, siis täydellinen ja pyhä, saattoi ottaa kantaakseen meidän kaikkien synnit. Tätä on Jumalan itsensä uhraava täydellinen rakkaus!
Tämä Jumalan rakkauden teko ristillä oli myös meidän rakkaan Maire-mummimme toivon perusta. Tämä on myös minun varma toivoni: Jeesuksen maahan vuotaneen veren tähden saan lahjana Jeesuksen pyhyyden ja täydellisyyden. Siksi en pala poroksi kun tuomiopäivä koittaa, enkä joudu syntieni vuoksi helvettiin. Siksi saan yhdessä mummin ja muiden pyhien kanssa käydä kirkkauteen, taivaan iloon, kun Jeesus viimeisenä päivänä kutsuu kuolleet haudoistaan.
Nyt on vielä aikaa totella Jeesuksen käskyä. Myös minä kehoitan sinua nyt Herran Jeesuksen tavoin: tee parannus ja usko evankeliumi, jotta sinun syntisi pyyhittäisiin pois. Lähde seuraamaan Jeesusta; se tarkoittaa sitä, että annat Jumalan muuttaa elämäsi kokonaan. Uskon kautta kuitenkin saat lahjana Jeesuksen täydellisyyden, jonka hän lunasti sinulle ristillä.
Pelastus itsessään on Jumalan lahja, jota yksikään meistä ei ansaitse, mutta inhimillisestä näkökulmasta tarkastellen tällä lahjalla on kuitenkin hintansa. Sanoohan Jeesus myös, että: “Niinpä yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta mitä hänellä on”. (Luuk 14:33). Tämä hinta jokaisen tulee punnita. Pelastus ei siis tule meille automaattisesti. Raamatun mukaan siihen liittyy kaksi asiaa: kääntyminen pois synneistä (eli parannus) ja uskossa turvautuminen Jeesuksen sovitustyöhön.
Kerron vielä pelastusta kuvaavan vertauskuvan. Laskuvarjohyppääjä tietää, että hänen pelastuksensa varmalta kuolemalta on laskuvarjossa. Jos hän pukee varjon ylleen ja vetää varjon laukaisimesta, hän pelastuu. Pelkkä laskuvarjon olemassaolo ei häntä pelasta, eikä usko laskuvarjoon. Kuitenkin, laskuvarjo pelastaa hänet, kun se on puettuna hänen ylleen. Samoin meitä kehotetaan roomalaiskirjeessä: “Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus”. Näin Kristuksen täydellisyys puettuna meidän yllemme pelastaa meidät tulevalta vihalta.
Meille, jotka mummin tavoin uskomme Kristuksen sovitustyöhön, tämä hautajaisjuhla on haikea ilon päivä. Mummin kyyneleet on pyyhitty ja hän on odottamassa hyvässä paikassa yhdessä Aate-ukin ja muiden pyhien kanssa Jeesuksen paluuta maan päälle ja pyhien ruumiillista ylösnousemusta, ja aikojen lopulla sitten viimein taivaan ihanuutta.
Rakkaat sukulaiset, en sano tätä vain teidän itsenne vuoksi, vaan myös mummin takia. Toivon, että me kaikki voisimme suoda myös mummille sen ilon, että hän saa nähdä myös sukunsa ja ystävänsä lopulta pelastuneina eläen Jeesuksen kanssa ikuisesti. Pietarin sanoin kehoitan vielä lopuksi: “Antakaa Jumalan pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta!”. (Apt. 2:40)
Lue myös: Miksi pidin tällaisen hautajaispuheen?