Miksi pidin tällaisen hautajaispuheen?

Miksi pidin tällaisen hautajaispuheen? Vastaus erään sukulaisen kysymykseen.

Kiitos viestistä! Ilahduin siitä, että kirjoitit; toivottavasti alla kirjoittamani auttaa ymmärtämään erilaista käsitystäni näistä asioista. Ottaisivatpa kaikki puheeseen loukkaantuneet minuun suoraan yhteyttä, sillä kahdenkeskiset kontaktit ovat varmasti kaikista parhaimpia myös evankeliumin itsensä kannalta.

Puheeni sanoma oli varmasti loukkaava (kuten Jeesuksenkin esiintymiset usein) koska ihminen ei tykkää siitä, että hän joutuu kohtaamaan totuuden itsestään syntisenä ihmisenä. Ei ole mukava sanoa epämukavia asioita ihmisille. Lisäksi se, että meillä kaikilla hautajaistilaisuudessa oli yhteinen suru Mummin poismenon vuoksi, teki tilanteesta omalta osaltaan haastavan. Samalla se on kuitenkin mahdollisuus, sillä läheisen kuoleman vuoksi jokainen joutuu ajattelemaan kuolemanjälkeisiäkin asioita. 

Aika iso osa suvusta ei ole minulle kovin tuttua, mutta mummi oli sitäkin enemmän. Mummille jokainen näistä kuulijoista oli varmasti aidosti läheisiä ja rakkaita ihmisiä. Olivatpa läheisiä minulle tahi eivät, niin yhtä kaikki: minun tulee kohdata heitä rakastaen, kuten Kristuskin rakasti. Totuuden puhuminen on vaikeaa eikä välttämättä tunnu lainkaan kivalta puhujasta sen enempää kuin kuulijasta, mutta toivoakseni motiivina silti on sama kuin Kristuksella.

Mummi tosiaan murehti sitä, että moni sukulainen on tuhoon johtavalla tiellä. Samaa minäkin murehdin. He ovat kuin joukko sokeita matkalla kohti kallionjyrkännettä. Mitä minä haluan puheeni sanomalla saada aikaan on huutaa: 'Varokaa, kohta te putoatte!'. Ihmisten rakkaus syntiin kuitenkin on voimakkaampi kuin halu tulla syntejään katuvina Herran Jeesuksen ristin juurelle. Uskoakseni tämä on yksi pääsyistä miksi ristin evankeliumi aiheuttaa niin paljon loukkaantumista. Hautajaisten tematiikkaan kuuluu irrottamattomasti  totuus tulevasta tuomiosta (tuomiopäivä) ja siihen liittyvästä ihmeellisestä armon evankeliumista. Ei tällaista tilaisuutta saata hyvin omintunnoin olla käyttämättä, kun siihen kokee kehoituksen (se kehoitus on toki myös Raamatussa lähetyskäskyssä). 

Evankeliumin sanoman vaikutusta voi verrata näihin Paavalin jakeisiin jotka puhuvat meistä uskovista: "Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän" (2 kor 2:15-16). Evankeliumi on ihmeellinen armon ilosanoma meille uskoville koska me olemme tunnustaneet että olemme hirvittävän syntisiä Jumalan edessä ja saaneet tulla tuntemaan riemullisen ilosanoman syntien sovituksesta. Se ei kuitenkaan ole ilosanoma syntejään rakastaville vaan pikemminkin -- kuten kuoleman löyhkä -- se on kauhistuttava sanoma heille, sillä jäävät synteihinsä ja joutuvat niistä tuomiolle Pyhän Jumalan edessä.

Uskovan ihmisen elämän todistus kyllä puhuu omaa kieltään, mutta se ei kuitenkaan pelasta ketään, ellei siihen yhdistetä myös Jumalan sanaa. Pyhä Henki saa aikaan muutoksen Jumalan sanan julistamisen kautta. (Room 10:17. "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."). Jos puhutaan rakkaudesta, johon meidät Kristuksen omat on kutsuttu, siihen kuuluu totuuden puhuminen myös siinä mikä ei ole miellyttävää. Kaikista parasta on, jos sen totuuden puhumisen voi yhdistää Pyhän Hengen edeltä valmistamiin rakkauden tekoihin. On kuitenkin ilmeisen rakkaudetonta antaa ihmisten kulkea kohti tuhoa varoittamatta heitä siitä. Rakkauden teot kun eivät heitä pelasta heitä heidän syntiensä tähden kohtaavalta Jumalan vihalta.

Puhe varmasti jakaa mielipiteitä, eikä sinunkaan reaktiosi kokonaan yllätä. Siltä ei voi välttyä. Tietenkin murheellista on se, että myös uskovien keskuudessa on niin suuri hajaannus Raamatullisen evankeliumin suhteen. Nykyään hengellinen kenttä on niin sekaisin eikä Jumalan sanan kompromissaamaton julistaminen seurakunnissa ole enää tavallista. 

Toki tiedostan, että puhe olisi varmasti voinut olla kaikilta osiltaan huomattavasti parempi. Tein kuitenkin sen sen perusteella kuin osasin ja toki - uskoakseni minussakin on Herran Henki. Hän käyttää meidän vajaitakin sanoja. En ole suinkaan mikään saarnaaja tai edes puhuja, mutta Herran palvelijana tahdoin edes yrittää tehdä sen, mitä kukaan muukaan (taitavampi) ei ollut halukas tekemään.